Kirjoittamalla pääsee syvemmälle. Se vie poluille, joita ei edes tiennyt olevan olemassa. Se avaa muistojen aarrearkkuja, joista voi löytää unohdettuja sanoja, uusia kuvia, tuoksuja, yllättäviä rikkauksia ja rakkauksia.

Kirjoittamalla voi herättää muistoja henkiin. Sille ei saisi olla estoja. Jokaisen tulisi voida uskaltaa vain antaa kynän liukua paperilla kuin vesihiihtäjä aavalla merellä.

Kirjoittaminen voi olla yksityistä; kirjoituksia ei tarvitse jakaa, ellei halua. Miksi silti niin monia ihmisiä vaivaa tyhjän paperin pelko?

Kirjoittaminen on luovaa, luovuutta synnyttävää. Se on terapeuttista, selkiyttävää, voimia lisäävää, opettavaa - ja joskus: yhtä nautintoa!