Syksy on lempiaikani,
se kerää ihmisiä yhteen ja
kehottaa nauttimaan vielä päivän lämmöstä
ja herkistymään pimeänä iltana,
sytyttämään kynttilän.

Savu tuoksuu vielä paidassa viikonlopun leirin jäljiltä.
Pitää yrittää muistaa, miten ihminen kaipaa luonnon keskelle,
ja todella lähteä luontoon - ellei usein - niin edes silloin tällöin.
Vienolassa Rymättylässä, jossa vietimme aikaa parinkymmenen hengen porukalla,
oli kaunista, meri oli raikastavan viileä ja sauna ja nuotio lämmin.
 

Luonnossa tutustuu myös jotenkin paljon helpommin ihmisiin - kuin itsestään -
kun vapaudutaan rooleista ja ollaan vaan.

Tove Janssonin Höstvisa (Syyslaulu) sopii syksyn tunnelmaan ja tuntuu kaikessa melankolisuudessaan kuitenkin mukavan toiveikkaalta...