Kun olin lukion toisella luokalla, koin usein pelkoa. Pelkäsin, etten pärjää tai osaa ja ennen kaikkea, että en ole hyväksytty ystävieni ja luokkakaverieni joukossa. Kun lukion toisen luokan lopussa oli vielä aika, jolloin jäin kaveriporukkani ulkopuolelle, pelkäsin tulevaisuutta. Silloin sain myös kokeista huonoja arvosanoja. Itsetuntoni laski ja aina välillä mielessäni kummitteli ajatus: Mitä jos en pääsekään yo-kirjoituksista läpi?

 

Olisin kaivannut, että joku olisi kertonut minulle, kuinka hyvää ja ihanaa elämästä vielä tulee. Ja että tärkein asia on se, että alkaa uskoa itseensä. Se usko alkaa pienistä asioista. Kun alkaa oppia ja pärjätä yhdessä asiassa, se alkaa säteillä kaikkeen elämässä!

 

Minä en silloin tiennyt, että pystyin oppimaan asioita siinä missä muutkin. Käytin aikaani enemmän opiskelun aloittamisen suunnitteluun kuin varsinaiseen opiskeluun. Ajattelin, että asiat ovat liian vaikeita minulle oppia. En saanut koulussa juuri onnistumisen elämyksiä, koska en tehnyt läksyjä tai lukenut kotona juurikaan. En tiennyt, että tunti innostunutta opiskelua päivässä olisi johtanut aivan toisenlaisiiin tuloksiin ja siihen, että koulussa olisi ollut hauskempaa ja mielenkiintoisempaa oppitunneilla. Minä vain luin juuri ennen koetta paniikissa ja sain pääasiassa alle kutosia kokeista. Opiskelu tuntui tylsältä. 

 

Lukion toisen ja kolmannen luokan kesällä pääsin matkalle kaukoitään. Siellä menin snorklauskurssille. Minä joka olin aina jopa vähän pelännyt vettä, opin hetkessä snorklaamaan! Olin innostunut, koska opettajani oli hauska ja hymyileväinen ja loi tunnelman, että snorklaaminen on helppoa. Minä opin sukeltelemaan turkoosissa vedessä, jossa oli huikaisevan kauniita koralleja ja kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä. Tunsin suunnatonta riemua sukeltaessa veden alle. Minä opin sukeltamaan, koska luotin, että osaan.

 

Matkan jälkeen yksityisopettaja opetti minulle ruotsia. Opiskelimme yhdessä tunnin pari kertaa viikossa ja sen lisäksi teimme opettajan kanssa opiskeluaikataulun, josta pidin kiinni. Opettajani sanoi minulle, että olen nopea oppimaan ja nopeasti kielitaitoni alkoi kehittyä. Olin aina pelännyt ruotsin tunneilla vastaamisvuoroa, mutta nyt aloin viittaamaan. Tuntui hyvältä, kun ennen pelottavana pitämäni opettaja alkoi hymyillä minulle, kun vastasin oikein. Hänkin ilahtui siitä, että innostuin viime hetkellä opiskelusta. Siihen aikaan ruotsin kielen kirjoituksistakin oli pakko päästä läpi. Aiemmin olin saanut kokeista nelosen ja uusinnasta sitten vitosen. Ensimmäisestä syksyn kokeesta sain seiskan! Sinä päivänä minä säteilin! En ollutkaan huono oppimaan! Ehkä tämä oivallus ja säteilyni auttoivat minua löytämään myös kaksi uutta ystävää. En enää ollutkaan yksin, vaikka kaveriporukkani oli hylännyt minut. 

 

Huima edistymiseni ruotsin kielessä toi minulle lopulta c:n kirjoituksissa, ja kävin korottamassa sen seuraavana vuonna laudaturiksi. Pääsin kesätöihin Ahvenanmaalle ja yliopistoon lukemaan ruotsin kieltä. Vaihdoin pääaineeni suomen kieleksi, sillä lukeminen ja kirjoittaminen olivat varsinaisia intohimojani. Myöhemmin valmistuin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä ruotsin kielen opettajaksi. 

 

Se, että lähtee etenemään jossakin asiassa, tuo virtaa muuhunkin tekemiseen elämässä. Kun ymmärtää, että oppiminen on helppoa ja kivaa, kun siihen ryhtyy, se tuo itseluottamusta ja auttaa kaikessa, mitä elämässä haluaa tehdä. Se, että minua kannustettiin nuorena oppimaan snorklausta ja ruotsin kieltä, tuo minulle halun viedä oppimisen iloa eteenpäin!

 

Parhaimmillani olen, kun saan opettaa ja kannustaa yhtä oppilasta kerrallaan. Kun voimme yhdessä kokea, miten hienoa on, kun oppii! Tahdon auttaa sinua löytämään kikkoja, joilla oppimisesta tulee helppoa ja hauskaa! Ota yhteyttä, mikäli haluat apua oppimiseen, esimerkiksi ruotsin kielen yläkoulu- tai lukiopinnoissa tai suomen kielen ja kirjallisuuden opinnoissa.

 

Voit ottaa minuun yhteyttä kirjoittamalla viestin osoitteeseen anuk_81@yahoo.com